Kun olin pieni, meillä oli perheen kanssa tapana tehdä kesäisin automatka jonnekin päin kesäistä Suomea. Tavarat pakattiin takakonttiin ja minä istuin jalat suorana corollan takapenkillä. Kun pääsimme Iisalmeen asti, oli aika tankata. Huoltoasemalla tankatessa kysyin äidiltäni kummastelevaan sävyyn: "Mitä kieltä täällä oikein puhutaan?". Mielestäni matka oli jo silloin kestänyt ikuisuuden ja nallekarkitkin oli jo syöty. Ja joka ikinen kesä, joka ikisen automatkan pääteeksi, aina kun käännyimme kotimme hiekkatielle, isäni sanoi: "Taas yksi ympyrä sulkeutuu." Matka oli päättymässä.
Elämä on täynnä erilaisia matkoja. Aina ei konkreettisesti liikuta minnekään. Matka voi olla uusi harrastus, uusi alkava työ, opsikelu tai joku muu elämän haaste. Mutta aina matkaan liittyy alku ja loppu. Alku on jännittävää suunnan etsimistä, tietämättömyyttä, innostusta ja kyselyä. Matkan jo hetken aikaa kestäessä mukaan tulevat rutiinit -se puuduttavan ajamisen osio; kun mittari näyttää 80km/tunnissa ja ohi kiittävä maisema näyttää kaiken aikaa samalta. Liikutaanko tässä edes eteen päin!? Huoltamoakaan ei näy. Tässä vaiheessa yleensä kysytään "Miksi minä tähän suutaan ajan? Onko suunta ollenkaan oikea? Missasinko jokun tärkeän risteyksen tai mahdollisen oikopolun?"
Matkan teko on mukavempaa, kun mukana on hyvä seurue tai kanssa kulkijoiden porukka. Oma joukkue, jossa kaikki ovat kulkemassa omaan suuntaansa ja päämääränsä kohti. Matkan varrella sattuneita tapahtumia ja kokemuksia on hyvä jakaa yhdessä. Ehkä joku tietää oikoreitin. Ehkä joku on käynyt määränpäässäsi jo ja voi antaa hyviä vinkkejä. Tai ehkä joudut ajamaan koko matkan yksin. Ehkä. Ehkä kuljet jonkun kanssa samaa matkaa vain hetken aikaa. Tai ehkä voit tarjota jollekin kyydin.
Matkan varrella sitä ajattelee, että olisimpa jo perillä. Kiirehditään laput silmillä ja talla pohjassa. Ohi kiitävä puuduttava maisema ei tunnu miltään. Mennään täysillä. Kun määränpää alkaa häämöttää huomaa matkan tärkeyden. Ilman matkaa ja sen tuomia kokemuksia sekä puuduttavaa suorittamista päämäärä tai määränpää ei tuntuisi miltään. Ympyrä ei voisi koskaan sulkeutua.
Kun sitten määränpäästä katsoo taakese päin näkee matkan kokonaisuudessa. Matkan vaatimat puserrukset, mahdolliset ohitukset, vaaralliset tilanteet, puuduttavan ajamisen, rinnalla kulkijat, mukana matkustajat ja matkan hienouden. Monesti määränpäätä odottaa enemmän kuin itse matkaa. Mutta aina perillä ymmärtää matkan tärkeyden. Koska määräänpässä ympyrä sulkeutuu ja pian on aika uudelle matkalle. Määränpäässä voi viipyä hetken, mutta edessä kohoaa jo uusi huippu.
Vieläkö on pitkä matka jonnekin? Matka ei pääty koskaan...ympyrät vain sulkeutuvat.