Miksi lapset leikkivät mielellään perinteisiä leikkejä ja yksinkertaisilla leluilla, vaikka heillä on kotonaan kasoittain automaattisesti toimivia leluja ja koneita? Kun noita vempaimia painetaan napista viihdyttävän äänen, kuvan tai liikkeen syntymiseksi, ne eivät kiehdo pitkään, koska ne eivät innosta synnyttämään uusia leikkejä. Luovuus syntyy puutteesta, ei runsaudesta. Uuden innovoijat aloittavatkin yleensä tyhjin käsin.
Vallankumoukset eivät ole alkaneet kuningashuoneista, vaan yksittäisten ihmisten unelmista, intohimosta, tavoitteista ja tarpeista. Nousevat yritykset ja alueet menestyvätkin vanhan parantelun sijaan luomalla uusia toimintamalleja. Uudet toimintakonseptit eivät synny useinkaan suunnitellun prosessin kautta, vaan sattuman, halun, uteliaisuuden, kunnianhimon tai tarpeen yhdistelminä. Kuilu kuviteltavissa ja tehtävissä olevan välillä on pienempi kuin ajattelemme. Tekijän on oltava siis myös uneksija.
Tämän ajatuksen kanssa olen kulkenut luettuani Gary Hamelin kirjaa Vallankumouksen kärjessä (WSOY: 2001). Hamelin mukaan niissä organisaatioissa ja alueilla, joissa on alettu kysymään enemmän mitä kuin miten, on ajattelumallimuutoksen seurauksena siirrytty aivan eri tasolle uuden luomisessa. Kysymällä itseltämme ja toisiltamme miten, käytämme aikaan sen pohtimiseen, miten teen jotakin, miten toimin tai miten tehokas olen. Moni unelma, hanke ja yritys ovat jääneet toteutumatta, koska on pohdittu liian pitkään, miten se toteutetaan. Tavoitteelle pitää tietenkin suunnitella sekä sopia toteuttamiskeinot. Mutta jos niistä tulee pääasia tavoitteen sijasta, hyvä tarkoitus hautautuu menettelytavoista, toteutusongelmista ja jälkiseuraamuksista keskusteluun sekä lopulta kaikkien osapuolien turhautumiseen.
Kun taas kysymme mitä, voimme saada vastauksina lisää mahdollisuuksia, uusia kumppanuuksia tai esimerkiksi uutta tekniikkaa. Yrityksille se tarkoittaa keskittymistä siihen, mistä syntyy uutta liiketoimintaa, jotta ei vain yritetä repiä palaa kilpailijoiden osuuksista ja käytetä energiaa heidän tekemistensä seuraamiseen. Useimmat menestyneet ja uutta työtä tarjonneet yritykset tai organisaatiot ovat olleet ja ovat pioneereja omalla toimialallaan tai alueellaan. Niissä olleet ihmiset ovat nähneet ja tehneet sen, mitä muut eivät ole nähneet, uskoneet tai uskaltaneet. Kainuun maakuntalaulussa kajahtava kehotus ”meidän on uudesta luotava maa ” kertoo juuri tästä, ja se kannustaa pohtimaan sitä, mitä me itse näemme Kainuussa tulevaisuudessa.
Suunnitellessamme uusia tavoitteita, mietimme kuitenkin usein, miten muut suhtautuvat asiaan tai miten monilla eri tavoilla homma voi epäonnistua. Jos näitä ajatuksia kuitenkin tulee, on hyvä muistaa, että virheistä oppii. Ja jos ei tee virheitä, ei tee mitään muutakaan. Mokaamisesta voidaan jopa palkita, kuten aiomme tehdä jälleen kerran Intotalon tulevilla 6-vuotissynttäreillä Kajaanissa: Vuoden Tiimin, Vuoden Projektin ja monen muun tapauksen lisäksi palkitsemme aina myös Vuoden Kultamunauksen! Suoraan sanottuna mokien tekemistä voi jopa toivoa, sillä menestyjät tekevät eniten virheitä. Sitä ennen on kuitenkin otettava myös se riski, että se, mitä haluaa tapahtuvan, onnistuu.
Mitä sinä haluat tapahtuvan?
Marisanna
p.s. Tervetuloa kaikki yrittäjähenkiset persoonat juhlimaan Intotalon 6-vuotissynttäreitä la 21.2. BePoppiin!