tiistai 26. tammikuuta 2010

Jos ei tunne itseään, kenet sitten tuntee?

Teksti: Kaisa Jaakkola, www.fitflow.fi ja www.biosignature.fi

Hyvinvointialan yrittäjänä pääsen kurkistamaan mielenkiintoiseen maailmaan: ihmisten ruokapöytiin, liikuntatottumuksiin, elimistön yksityiskohtaiseen toimintaan aina pöntöllä istumisesta unimaailmaan. Ja etenkin uskomuksiin ja asenteisiin sekä omasta itsestään että kaikista edellä mainituista asioista.

Työssäni elämäntapa- ja ravintovalmentajana ja personal trainerina luen viikottain tulevien asiakkaideni taustatietolomakkeita, keskustelen asiakkaiden kanssa kasvokkain tapaamisissa ja sähköpostin välityksellä. Ja joka ikinen viikko huomaan saman: me ihmiset emme tunne itseämme. Oman toiminnan tiedostamisen, oman mielenmaisemaan tutustumien ja elimistön reaktioiden tunteminen vaatii huomion keskittämistä niihin.

Aivan liian moni kärsii omien elämäntapojensa aiheuttamasta pahasta olosta. Olen hyvin kiitollinen että saan olla auttamassa ihmisiä voimaan paremmin ja katsomaan kohti huomista positiivisimmin ajatuksin. Tästä usein valmennus lähteekin - ajatusmaailman muuttamisesta. Siitä, että oikeasti pohtii miettimään omaa tekemistään ja syitä sille. Usein tämä vyyhti purkautuessaan aloittaa prosessin, jossa oman itsen kehittäminen kaikilla osa-alueilla nousee ihmiselle tärkeäksi asiaksi.

Taannoin olin tekemässä sopimusta uuden valmennettavan kanssa. Lähetin hänelle laajan kyselykaavakkeen taustatietoja varten. Päivää myöhemmin hän soitti minulle ja sanoi: "Kuule, nyt kun kirjoitin tuon lomakkeen täyteen, tajusin miten huonot elämäntapani ovat. Ja tajusin, että kaikki oireet joita minulla on, johtuvat siitä miten huonosti kohtelen itseäni. En usko, että tarvitsen valmennusta tässä vaiheessa. Osaan korjata näitä asioita itsekin." Hänen ruokapäiväkirjansa oli täynnä merkintöjä "kahvi ja pulla", "kahvi ja suklaapatukka". Fyysisiä oireita olivat jatkuva närästys, vatsan turpoaminen ja univaikeudet.

Ruokavalion puutteellisuuden hoksaamiseen ei välttämättä tarvita ravintovalmentajaa. Siihen tarvitaan rehellinen kurkistus omalle lautaselle - vaikkapa viikon ajan ruokapäiväkirjan pitäminen. Onko lautasellani aina kasa vihanneksia, hyvälaatuisia proteiineja lihasta, kalasta ja kanasta, luonnollisia rasvoja öljyistä ja pähkinöistä? Juonko päivittäin runsaasti vihreää teetä ja vettä? Syönkö 3-4h välein ja ainoastaan siihen saakka että olen 80% kylläinen?

Jos yhden vinkin haluat toteutettavaksi - vähennä radikaalisti sokeria ja viljatuotteita - ne sopivat vain harvalle. Jos vyötäröllä on vararengas, sen suurin syypää on tyypillisesti liiallinen hiilihydraattien syöminen.

Kiire, stressi ja tiedostamattomuus eivät ole hyviä syitä huonoille elämäntavoille. Ne ovat ennemmin varoitusmerkki siitä, että nyt tulisi pysähtyä ajattelemaan. Muutokseen tarvitaan vastuun ottaminen omasta itsestään ja rohkeaa tutkiskelua siitä, miksi teen kuten teen.

Kehosi on ainoa paikka jossa joudut asumaan koko elämänsi - pidä siitä hyvää huolta!

Ajatusten Maastossa

Kun vuosi alkaa olla päätöksessä, on hyvä suunnata ajatuksia niin eteen- kuin taaksepäin. Samalla tulee miettineeksi, että mistä tässä kaikessa olemisessa on oikein kysymys?

Loppuvuosi on tarjonnut minulle hyviä mahdollisuuksia kohdata elämää erilaisista näkövinkkeleistä. Vaikka ajatusmaastot ovat olleet hyvin erilaisia, on lopputulema kuitenkin ollut hyvin samanlainen.

Loppuvuodesta sain matkustaa lämpöön, hohtavan auringon alle, missä varpaita huuhtoi turkoosi vesi ja jalanjäljet painautuivat valkoiseen hiekkaan. Liekö jatkuva aurinko ja valon suuri määrä sekoittanut paikallisen väestön pään, kun he osasivat elää vailla huolia. Tuntui, että heidän elämänsä on tässä ja nyt. Tärkeää oli läheisten kanssa yhdessä olo, musiikin kuuntelu ja tanssiminen sekä ajatusten vaihtaminen ja hauskan pito. Ja vaikka yleisessä moottoritiessä oli lehmän kokoinen reikä tai vaatimattoman talon rakennus oli kestänyt jo viisi vuotta, niin nämä asiat ehdittäisiin hoitaa huomennakin, myöhemmin …tai sitten, kun aikaa on. Ja aikaahan on.

Toinen erilainen ympäristö johdatti minut aikamatkalle 1500-luvun Italiaan, rikkaaseen Firenzen kaupunkiin. Medici-suvun hallinnon alla kukoistaneessa kaupungissa työskenteli useita, myöhemmin maailmanlaajuisesti kuuluisia taitelijoita. Yksi näistä oli Michelangelo. Mies, jolla olla oli intohimo – marmori ja sen veistäminen. Hänen sydämensä paloi vain tälle yhdelle asialle, marmorille ja sen henkiin saattamiselle. Lähestulkoon syömättä, juomatta ja nukkumatta hän toteutti intohimoaan. Palkkarahat vei yleensä suku sekä perhe. Michelangelon omistautuminen sydämensä äänelle oli niin voimakasta, että vain sen toteuttaminen antoi hänelle suurimman tyydytyksen. Se, että saiko hän työstään palkkaa, huomattiinko hänen onnistumisensa tai saiko hän kiitosta, olivat sivuseikkoja.

Kolmas ympäristö toi minut lähelle mutta vei kuitenkin niin kauas. Sain vaeltaa Havukka-ahon ajattelijan mielenmaisemissa, ensin kirjan muodossa ja sitten valkokankaalla. Uskomatonta, että täällä Kainuussa saamme elää tässä maisemassa. Täällä on ihmisen hyvä olla – voimme elää kuin turkoosin meren äärellä mutta olkoon turkoosi meri meille tuo vihreä havumetsä, missä voimme antaa ajatusten tulla ja mennä. Huomennakin ehtii vielä. Täällä metsän suojassa meidän on hyvä pysähtyä hetkeksi näin vuoden vaihteen kynnyksellä, antaa ajatusten vaeltaa, laukata pitkin korpimaita ja palata takaisin. Ajatukset saavat tanssia mielen tanssiparketeilla. Ja aivan kuten intohimoinen taiteilija, voimme pysähtyä kuuntelemaan sydämen ääntä, millainen palo itse kunkin sydämessä ja sisällä on, jonka vuoksi olemme valmiita työskentelemään palavasti.

Oletko sinä LIEKITTÄJÄ? Nyt on paikka auki!

Liekittäjä keskittyy ihmisiin ei asioihin. Hän aina läsnä, kun ystävillä, perheellä, lapsilla tai työtovereilla on kysyttävää. Liekittäjä ymmärtää, että tämä kysymys tai mielipide voi olla tämän yksilön sillä hetkellä ”se elämää tärkeämpi kysymys”. Liekittäjä ymmärtää, että tärkeintä ihmisille on näyttää kunnioitus heidän tekemistään ja sanomistaan kohtaan. Liekittäjällä on aina aikaa, kun on hän ihmisten kanssa. Ei ole niin tärkeää puhelua tai sähköpostia, mikä voisi keskeyttää hänen keskittymisensä ihmisiin.

Liekittäjällä ei ole koskaan kiire. Koska hän ymmärtää, että kiire tarkoittaa samaa kuin keskittymisen puute. Hän tietää, että kiire aiheuttaa ja luo ympäristöön, niin kuin itsellekin, riittämättömyyden tunteen. Hän ei halua olla ADHD-aikuinen kuten niin moni tänä päivänä on. Liekittäjä ei ole kuitenkaan laiska tai joutilas. Hän on ahkera ja aikaansaava eli hänen toiminnallaan on suunta, päämäärä ja selkeä tavoite.

Liekittäjälle tärkeää ovat unelmat ja juhlat. Hän uskaltaa unelmoida, kertoa ajatuksistaan muille ja kirjoittaa unelmiaan myös kalenteriin. Liekittäjä tietää, että unelmien kirjoittamien ylös muuttaa ne päämääriksi. Näin liekittäjä alkaa alitajuisesti ja osaksi tietoisesti kulkea kohti unelmaansa. Hän saavuttaa unelmiaan sekä päämääriään ja samalla auttaa muita ihmisiä saavuttamaan omiaan. Liekittäjä muistaa, että kun tärkeitä unelmia ja päämääriä on saavutettu, on aika pitää juhlat. Hän uskaltaa juhlistaa onnistumisia ja kertoa niistä sillä onnistumisten jakaminen auttaa muitakin yrittämään ja onnistumaan.

Liekittäjä on rohkea. Hän tarttuu heti toimeen ja uskaltaa olla rohkea. Hän ei pelkää epäonnistumisia. Liekittäjä ei ole varmistelija vaan hän etsii mitä vaikeampia haasteita ja kulkee yleensä eturintamassa. Liekittäjä ei piilottele eikä selittele virheitään vaan uskaltaa kertoa niistä rehellisesti muillekin, jotta toisetkin voisivat oppia niistä. Liekittäjä ei pelkää muutosta vaan hän kokee sen haasteena ja innostuu siitä.

Liekittäjä on hauska tyyppi. Hän tietää, että elämässä on tärkeää ilo ja hauskuus. Liekittäjä ilostuttaa muita ja hymyilee paljon. Hänen hymynsä on tarttuvaa ja loistaa harmaanakin päivänä. Hän ei synkistele mutta osaa olla vakava, kun siihen on aihetta. Liekittäjän nauru synnyttää energiaa, luo positiivisia ajatuksia ja ruokkii luovuutta.

Nyt tai ei koskaan! Oletko sinä liekittäjä?

Lisää inspiroivasta johtamisesta voit lukea Petteri Kilpisen kirjasta Liekeissä!