keskiviikko 19. elokuuta 2009

Vanhaa vai uutta?

Kesäisessä Suomessa ja Kainuussakin järjestettiin jälleen kesällä hulluihin ideoihin perustuvia suurtapahtumia. Jalkapallon ja suon yhdistäneet MM-kisat jaksavat edelleen hämmästyttää ihmisiä ympäri maailmaa. Suofutis ja monet muut ihmeelliset tapahtumat, tuotteet ja alueet ovat syntyneet sekoittamalla yhteen tuttuja, mutta toisilleen kaukaisia asioita. Uudet menestystuotteet ja toimialat syntyvätkin yhdistämällä käsitteitä, jotka eivät arkipäiväisessä ajattelussa liity lainkaan toisiinsa.


Välimaastoissa on syntynyt paljon uutta ja vielä on paljon syntymättä, myös ja varsinkin Kainuussa. Miltä kuulostaisi esimerkiksi teknologian ja tervan yhdistäminen? Tai formulat ja maaseutukylä, hip hop ja seniorit, matkailu ja tuunaus, käsityöt ja rock, hiihto ja lemmikit, järvet ja tietokoneet, marjastus ja teatteri… lähes minkä tahansa asioiden yhdistämisestä voidaan luoda uusia ilmiöitä.


Tuotteiden, tapahtumien tai esimerkiksi matkailualueiden mielenkiintoisuus syntyy persoonallisuudesta ja niiden kyvystä vastata ihmisten tarpeisiin. Jos ilmiö on tarpeeksi kiinnostava, tieto siitä leviää ilman laajaa mainoskampanjaakin. Nämä ilmiöt ovat yksittäisten toimijoiden saaman hyödyn lisäksi myös koko alueelle mahdollisuus, sillä välimaastoista nousevista innovaatioista syntyy uutta työtä, tuloa, kulttuuria ja kehitystä.


Miten tällaisia ilmiöitä sitten syntyy? Ympäristöä, jossa toisistaan kaukaiset alat kohtaavat, kutsutaan välimaastoksi. Välimaastossa syntyvien merkittävien innovaatioiden syntymistä nimitetään Frans Johanssonin kirjan (Talentum, 2005) mukaan Medici-ilmiöksi. Ilmiön synnyttämiseksi on siis lähdettävä välimaastojahtiin: jotta epätavallisia käsitteitä saadaan yhdistymään, on luotava sopivia ympäristöjä ja kokeilut salliva asenneilmapiiri.


Ihmeellisintä nimittäin on, että näitä välimaastoissa syntyviä ideoita luovat eniten ihmiset, jotka eivät ole kyseisten alojen asiantuntijoita. Ulkopuolelta asiaa katsova ei näe kaikkia esteitä, ja siksi innovaatioita kehittävät ja toteuttavat ihmiset, joilta sitä vähiten odotetaan. He ovat yleensä röyhkeinä pidettyjä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat itsestäänselvyydet ja tavanomaiset näkemykset. Nämä päänavaajat ovat saaneet vaikutteita eri kulttuureista, oppineet eri tavalla, hylänneet oletuksensa ja katsoneet kohdettaan eri näkökulmista.


On siis esitettävä tyhmiä kysymyksiä. Miksi tämä on näin? Miksi ei kokeilla näin? Kyseenalaistamisen lisäksi on oltava valmis käytännön tekemiseen. Tarvitaan rohkeutta, paljon ideoita, epäonnistumisia ja niistä oppimista sekä sinnikästä jatkamista. Voit olla nimittäin varma, että lähiverkostosi ei hyväksy ideoitasi, koska he ajattelevat samoin kuin sinä.


Uskallatko hypätä välimaastoon?

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Voimanpesä

Mikä se on sellainen voimanpesä? Tai mitä tarkoittaa sanonta: voimaa on kuin pienessä kylässä? Mitä ilmeisimmin sanonta juontaa juurensa jonnekin historiaamme, kun kylät ovat olleen todella pieniä ja niissä on asunut vain muutama ihminen. Nämä ihmiset, tässä pienessä kylässä, ovat sitten tiukassa tilanteessa osoittaneet taistelutahonsa, olemalla voimakkaita, pärjäämällä yhdessä ja ennen kaikkea niin, että jokaisen yksilön työpanoksella on ollut suuri merkitys tässä yhteisessä taistelussa.

Olen taas vuosien jälkeen löytänyt itseni hevosen selästä ratsastustunnilta. Tämä laji on onnistunut viemään minut mukaan taas täydellisesti. Tosin en ole vuorannut makuuhuoneeni seiniä hevosen kuvilla mutta olen aktiivisesti etsinyt mahdollisuuksia lajin harrastamiseen ja siihen, että voisin tutustua ihmisiin tämän lajin parissa. Yksi mahdollisuus avautui viikonloppuna, kun Kainuun Ratsastajat järjestivät Sotkamon Haapalanlahden tallilla alue esteratsastuskilpailut. Aamupäivän harmaasta taivaasta ja vesi sateesta huolimatta kisat sujuivat mallikkaasti kisaajilta mutta ennen kaikkea järjestäjiltä. Ajattelinkin, että tätäkö se tarkoittaa, kun ryhmässä ihmisiä on voimaa kuin pienessä kylässä?

Pienellä joukolla ihmisiä, jotka kaikki osallistuvat pyyteettömästi työhön yhteisen hyvän eteen. Mukana on eri-ikäisiä ihmisiä, lapsista aikuisiin. Jokainen on valmis auttamaan, tarttumaan työhön ja toimimaan. Tiukan paikan tullen toista autetaan ja tsempataan. Työskennellään yhdessä ja onnistutaan yhdessä. Välillä tehdään virheitä mutta niistä opitaan parhaiten. Ketään ei syytellä eikä osoitella.

Onko niin, että nykyään nämä vanhojen pienten kylien voimat näkyvät ja ilmentyvät juuri näissä urheiluseuroissa, työyhteisöissä tai vaikka kerrostalo asunto-osakeyhtiön talkoopäivissä? Paikoissa, jossa ihmiset pääsevät tekemään ja innostumaan yhdessä sekä näyttämään voimansa. Näin ajateltuna aikamoinen voiman pesä on tämän meidän Kainuukin. Pieni maakunta, pieni määrä ihmisiä mutta joissa on suuri voima. Nyt kun kesän viimeinen kuukausi on aluillaan ja lähestymme syksyä, edessä on taas jollakin tapaa uuden alku. Koulut ja työt alkavat samoin kuin myös kaikki harrastukset. Nyt meillä kaikilla on todellinen mahdollisuus osallistua ja tuoda omat voimavarat yhteisömme käyttöön. Näyttää kuinka täällä puhistaan ja puhkutaan, kuinka meillä on voimaa kuin pienessä kylässä. Täältä löytyy tekemisen meininkiä ja meiningin tekemistä, jos niin vain haluamme. Jokainen meistä on voimanpesä, yllättävässäkin tilanteessa.

Innostavaa ja voimakasta loppu kesää!