keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Korhosen karhumaiset konstit

Joskus ihmettelen oikein urakalla, miten karhut ja ihmiset näyttävät tekevän paljon samaa, mutta me karhut ratkomme asioita paljon yksinkertaisemmin. Ihmiskaverini ovat olleet melko nopeita oppimaan karhumaisille tavoille, mutta on heilläkin vielä kirimistä. Toisinaan he kysyvät (ja samalla taputtavat päätäni, mikä on lähinnä ärsyttävää), että mites se Korhonen tässä tilanteessa oikein toimisi. No enhän minä ole voinut vastata, sillä olen vielä vähän hiljainen kaveri, uusi kun olen. Onneksi sentään osaan kirjoittaa!

Jos minua ärsyttää jokin asia enkä pääse siitä yli, päästän höyryjä pihalle. Ärjyn ja pusken honkaa kunnes huomaan, että ei se peijakas siirry mihinkään. Sitten huomaankin puun vierellä pilkottavat mustikat ja istun mättäälle niitä nautiskelemaan. Ihmiset eivät osaa lopettaa hankaluuksien vatvomista, vaikka kuinka mehevä mustikkamätäs olisi aivan vieressä. Asiaa saa märehtiä 10 minuuttia, minkä jälkeen on aika päättää. Jos asialle voi tehdä jotain, on toimittava - jos ei, on asian annettava olla ja mentävä eteenpäin.

Tiedän kyllä monia hyviä mustikkametsiä. Ja välillä pitää kokeilla uusia polkuja, että voi löytää lisää marjaisia saloja. Tätä minä olen tahtonut yrittäjillekin sanoa, kun he etsivät uusia töitä. Asiakkaita on olemassa runsaasti, kun vain tarkentaa etsinnän mahdollisimman pitkälle ja keskittyy muutamaan hyvään kohteeseen monen epävarman sijaan.

Kannattaa muistaa myös karhumainen "catch a fish". Sillä tavoin saa uusia kumppaneita ja ideoita. Ihmisille voi jutella ihan ilman erityistä asiaa ja ihan vahingossakin tavatulta tyypiltä voi kysyä, mistä hän on kiinnostunut ja mitä voitaisiin tehdä yhdessä? En minäkään joka kerta saa napattua lohta virrasta, mutta aina onnistuminen palkitsee!

Myönnetään, on se karhujenkin elämä toisinaan työlästä ja lähellä kaaosta. Keväällä tulee yhtäkkiä pentuja ja joudumme miettimään niiden pärjäämistä. Ihmisten keskuudessa olen kuullut, että pentujen sijaan voi kehkeytyä työsuma ja projektinpoikasia pukkaa kerralla monta. Niistäkin kyllä selviää: ruuhka on hetkellinen tilanne ja apua löytyy aina, kun vain kysyy.

Eikä työ saa olla liian vakava asia. Välillä pitää leikkiä, jopa mahtavan metsän kuninkaan. Asioiden jumittaessa kannattaa ravistaa päätä, irvistää toiselle ja hassutella tai lähteä porukalla ulos kävelylle. Kun useampi pää lyödään rennosti yhteen, jokaisen lamppu syttyy keskimääräistä tiheämmin.

Arjessa jaksamiseen minua auttaa karhunpesä, jonne kokoonnumme rauhoittumaan ja lepäämään pitkän talven ajaksi. Uudessa työyhteisössäni virtaa antaa sohvailu. Istahdamme alas jakamaan kuulumisia ja hurraamaan toistemme saavutuksille. Myös säännöllinen oman ajan ottaminen oman karhuperheen kanssa on ehdottoman tärkeää - oikeastaan se on kaikista tärkeintä.

Korhonen

Kirjoittaja on Kalevalasta kotoisin oleva karhu, joka harrastaa tarkkailua, sohvalla istumista ja pienyrittäjien sparrausta. Korhonen seurailee päivisin elämää yrittäjäyhteisö Crazy Town Vuokatissa ja tallustelee öisin Kainuun sinisillä vaaroilla.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Kop-Kop täällä omatunto

Onpas aikoihin eletty. Maailmamme pursuilee mullistuksia nyt oikein roppakaupalla. Ensin maa järisi katastrofimaisesti Haitissa. Pian sen jälkeen Islannin tulivuoret pysäyttivät lentoliikenteen ja hankaloittivat tuhansien ihmisten arkea. Thaimaalaiset punapaidat eivät millään pysy ruodussa. Täällä Suomessa VR ei saa juniaan kulkemaan aikataulussa. Mitä pidemmälle matkustat sitä enemmän olet myöhässä. Uutiset kuiskivat taas uuden taloustaantuman riskeistä, mitkä piilevät ihan nurkan takana. Huhupuheet tiedottavat, että Kajaanissa joku myrkyttää koiria ja kissoja sekä katkoo pullasorsien siivet. Lista lienee loputon.

Kun katselee ympärilleen niin maailma ja oma ympäristö on täynnä epäkohtia. Monet asioita ovat sen mittaluokan katastrofeja, että niihin ei itse pysty vaikuttamaan mutta apua voimme kaikki tarjota. Kolkuttaako omatunto? Mistä johtuu, että elämämme täyttyy jokseenkin negatiivisista uutisista. Pitäisikö omantunnon kolkuttaa?

Omatunto on tunto, joka monissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ja ohjaavan ihmisiä erilaisessa tilanteissa. Omantunto muistuttaa olemassa olostaan silloin, kun yksilö tuntee katumusta tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon. Omantunnon havaitseminen ja tunnistaminen on oleellista. Psykiatri ja logoterapian kehittäjä Viktor E. Frankal määrittelee omatunnon tarkoitusaistiksi. Tämä tarkoitusaisti ohjaa ihmisen kohti rikkaampaa ja merkityksellisempää elämää. Mullistuksien ja muutoksien maailmassa omatunto ohjaa meitä kohti mielekkäämpää ja syvällisempää eloa. Mielenkiintoinen seikka on se, että Vanhassa Testamentissa omatunto sanan korvaa sana sydän.

Mistä tämä omatunto sitten löytyy? Lienee viisainta tarkastella ympäristöä yksilön läheltä. Aloittaa siitä, mitä meillä on ympärillämme: perhe, ystävät, työyhteisö ja harrastukset. Laajentaa reviiriä omaan pitäjään yhteisöihin ja verkostoihin joissa on mukana. Tehdä hyvää ja toimia omatunnon mukaan siellä missä liikkuu ja vaikuttaa. Antaa omatunnolle mahdollisuus laulaa duurimelodiaa. Uskon, että se mielekkäämpi ja syvällisempi elämä aukeaa pienillä teoilla. On vaikeaa yksin pelastaa koko maailmaa mutta pienenkin epäkohdan korjaaminen, siihen puuttuminen ja huomioiminen omassa ympäristössä ja elämässä voi olla suuren virran alku! Tämä pieni hyvä voi olla vain parempi läsnä olo, kun lapsi haluaa kertoa päivän tapahtumista. Maltillisempi ote autoillessa, ohikulkijalle hymyily, roskan siivoaminen kadulta…pientä mutta niin isoa.

Mitä hyvää sinä olet tehnyt tänään?

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Mielikuvamarkkinointia

Muodollista pätevyyttä arvostavassa maassamme on yrittäjillekin olemassa omia tutkintojaan. Olipa ala mikä tahansa, voi liiketaloudellisen osaamisensa osoittaa konkreettisen tekemisen kautta ”näyttöinä” ja saada virallisen tutkintotodistuksen. Yrittäjän ammattitutkinto ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto eivät sinällään tuo lisää tulosta viivan alle, mutta voivat toimia oivina työkaluina oman liiketoiminnan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä.

Tapaan työssäni monenlaisia yrittäjiä ympäri Suomen, jotka ovat tutkintoaan suorittamassa. Tutkintotilaisuuksissa eteeni levittäytyy koko yrittäjätoiminnan kirjo: on yrittäjiksi joutuneita, yrittäjiksi ajautuneita ja heitä, joille yrittäjyys on aina ollut itsestäänselvyys. Eräänä päivänä kuulin varsin erilaisia käsityksiä itsensä työllistämisestä: ”Tämä on minulle unelma-ammatti. Nyt pystyn joustavasti yhdistämään työni ja lasten kuskaamisen kouluun ja harrastuksiin.” Seuraavassa firmassa kuulin pitkän tarinan siitä, miten lomapäiviä on vain muutama vuodessa, asunto on lainan panttina ja parisuhde kriisissä, koska kaikki aika menee vain yritystoiminnan pyörittämiseen.

Nämä molemmat yrittäjät kertoivat sidosryhmäsuhteista puhuttaessa, miten he ovat käyneet paikkakunnan oppilaitoksissa kertomassa opiskelijoille yrittäjyydestä. Jäin pohtimaan, millaisia mielikuvia omasta ammatista ja yrittäjyydestä kouluvierailuilla yleensä kerrotaankaan?

Niin yrittäjyydestä kuin muistakin ammateista puhuttaessa olisi kiva kuulla asiasta mahdollisimman realistisesti: ei yltiöpositiivisesti ,mutta ei myöskään äärinegatiivisesti. Pitäisi seisoa omien valintojensa takana. Se edellyttää, että nämä valinnat ovat itselle kirkkaita: Mikä on yritystoimintani tehtävä pitemmällä aikavälillä? Mitä tavoitteita minulla on, onko tavoitteena pysyä leivän syrjässä vai tehdä tulosta? Miten paljon haluan panostaa aikaani ja voimiani, teenkö päätöksiä yrityksen vai jonkun muun asian ehdoilla?

Kun tavoitteet ovat selvillä ja oma toiminta tavoitteiden mukaista, heijastuu se yleensä myös siihen kieleen, millä omasta toiminnasta kerrotaan eteenpäin. Ei kai yrittäjät itse toimi suurimpana esteenä sille, ettei firmoille löydy jatkajia yrittäjäpolvenvaihdostilanteissa ja uusien yritysten perustamisprosentti laahaa meillä Suomessa kaukana siitä, mitä se on Euroopan tasolla?

Päivi Partanen

Päivi toimii yrittäjänä Intotalon yrittäjyysvalmentajien verkostossa.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Tule siksi, joka olet

Kevät on yrittäjäpersoonien löytämisen aikaa Intotalolla. Muun muassa Sotkamon ja Kuhmon lukioissa on käynnistyneet nuorten yrittäjyysvalmennukset. ZestMakers-kursseilla käydään yhteisen projektin suunnittelun ja toteutuksen lisäksi läpi oman elämänpolun löytymistä, erilaisia henkilökohtaisia mestaruuksia ja oppimiskokemuksia. Myös aloittavien yrittäjien valmennuksessa Ensiaskeleessa käydään yrittäjän työkalujen lisäksi yhdessä läpi, mikä jokaista innostaa, mitä haluaa tavoitella ja miten niiden toteuttamiseen voi käytännössä tarttua.

Erilaisia tekniikoita ja kehittämistekniikoita niin yritystoiminnan kuin muuhunkin tekemiseen riittää ja asioita voi opetella erilaisten mestareiden perässä. Mutta jos pitää opetella väkinäisesti työtä, jota ei halua tehdä, menee oppi suurelta osin hukkaan. Intotalon Menestysresepteissä vieraana käynyt ”myynninmurtaja” Lalle Michelsson kertoi useiden vuosikymmenten myyntikokemuksen perusteella, että tehokkaan myynnin takeena on omana itsenä toimiminen: jokainen tyyli, jolla tulee tulosta, on oikea. Sama pätee esiintymistaitoon, josta Stratovariuksen Timo Kotipelto totesi käydessämme kuuntelemassa hänen oppejaan: ammattirokkari ei laita pukua päälle liiketapaamiseenkaan, koska se ei olisi aitoa.

Jos töissä, kotona tai harrastuksissa pitää vetää jotain roolia, tekee vain asioita, joissa ei voi antaa parastaan tai kokee jatkuvasti olevansa väärässä paikassa ja väärään aikaan, voiko silloin olla onnellinen? Myös työuralla saa ja on toivottavaakin olla oma itsensä, ja löytää asiat, joissa voi antaa itsestään ja nauttia aikaansaannoksistaan, vaikka ne olisi vähäisiäkin jonkun muun mittapuun mukaan.

Vaikka omalla asenteella on suurin merkitys omien ratkaisujen tekemiseen, siihen vaikuttaa myös lähipiirisi ja sen tuki. Yrittäjien taannoisessa valtakunnallisessa kyselyssä tuli esille, että kainuulaisilla yrittäjillä perhe oli arvoista korkeimmalla sijalla. Myös yrittäjän onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi oman lähipiirin ja erityisesti puolison tuki: erityisesti ensimmäiset vuodet vaativat panostusta, siksi henkinen tuki ja konkreettinen apu perheeltä ja muilta lähipiirin ihmisiltä on tärkeää. Yrittäjyys on mahdollisuus toteuttaa omia ja yhteisiä unelmia. Itsensä työnantajaksi ryhtyminen, hyppy mahdollisesti kokonaan eri alalle tai vaikka muutto eri ympäristöön voi vaatia paljon koko perheeltä, mutta se voi myös antaa paljon.

Joskus yritystoiminnan tai muun panostusta vaativan asian takia puolisolle voi syntyä kateutta, mustasukkaisuutta tai pelkoja, joiden perusteella hän evää tuen yrittäjäpuolisoltaan. Kuitenkin, kävi yritystoiminnassa hyvin tai ei niin hyvin, annetun tuen myötä kokemus vahvistaa yleensä perhesuhteita, ja siksi toivottavasti osaisimme miettiä, mitä minä voin tehdä toisen tukemiseksi? Tämä vaatii epäitsekkyyttä puolisolta ja yrittäjältä itseltään, jonka tulee myös jättää perheelle aikaa.

Kun kalenteria täyttää, on hyvä ennen muuta varata siihen yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa. He auttavat sinua tulemaan siksi, joka olet.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Yrittäjyyden siiville

”Täh, ootko nyt miettinyt asian ihan loppuun asti? Onko sut irtisanottu? Kannattaisiko olla turvallisesti palkkatöissä ainakin siihen asti, kun on lapset tehty?” Monenkirjavia ovat olleet kommentit, joita olen kuullut, kun olen kertonut siirtyväni päätoimiseksi yrittäjäksi. Avoin ihmettely on ollut yleisintä. Onneksi olen saanut myös positiivisia ja kannustavia kommentteja. Yksi lausahdus jäi erityisesti mieleen: ”Mahtava kuulla, minäkin ryhtyisin yrittäjäksi jos uskaltaisin”.

Kommentit heijastavat osuvasti yleisiä käsityksiä yrittäjyydestä. Turvallinen palkkatyö nähdään edelleen houkuttelevampana kuin riskialtis yrittäjyys. Mutta mikä työpaikka on nykyään ”turvallinen”? Eikö turvallisuuden tunnetta tuo nimenomaan se, että pomo katsoo aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä peilistä vastaan?

Säännöllinen kuukausipalkka on toki tärkeä. Myönnetään, minäkin olen vetkutellut lopullista päätöstä monen kuukauden ajan nimenomaan sillä verukkeella, että odotan nyt vielä ensi kuun palkkapäivän ja hion laskelmia ja suunnitelmia vielä hiukan… Totuus on kuitenkin se, että vasta käytäntö näyttää, miten yrittäjyyden siivet kantavat.

Asennetta ja intohimoa itsensä johtamiseen riittää. Sivutoimista ”puuhastelua” on takana jo reilut viisi vuotta ja muutenkin perusta pitäisi olla kunnossa. Vanhempani ovat opettaneet esimerkillään yrittäjämäistä työntekoa ja sotkamolainen koulukasvatus Puska-Jussin peruskoulusta dynaamiseen lukioon mahdollisti monet tekemällä oppimisen projektit. Myös pesiskenttä on ollut hyvä yrittäjyyden kasvualusta, vaikka en ole itse pelannutkaan. Kainuulaiset urheiluseurat olivat aikoinaan kaukaa viisaita, kun kouluttivat ”nuoria yrittäjiä” ja ”nuoria johtajia”. Myynnin ja markkinoinnin korkeakoulu on minulla ollut Vuokatinvaarojen päällä, Ripa’s kuppilassa. Yliopisto-opinnotkaan eivät onnistuneet lannistamaan sisäistä touhottajaani.

Tärkein sysäys omaan yrittäjyyteen on kuitenkin ollut Intotalo verkostoineen, joka mahdollisti aikoinaan paluumuuton Kainuuseen ja viisi opettavaista työvuotta yrittäjyyden kehittämisen parissa. Toinen paluumuutto tyssäsi Kuopion korkeudelle. Helsingistä ei ihan päästy ponnistamaan Kainuuseen asti, koska avomiehelle ei työpaikkojen ovet Kainuussa auenneet.
No, sentään yrityksen kotipaikkana on Kajaani.

Päivi Partanen

...
Kirjoittaja on sotkamolaislähtöinen kouluttaja ja valmentaja, joka on viime vuosina toiminut ammatillisen aikuiskoulutuksen ja näyttötutkintojen parissa pääkaupunkiseudulla. Nykyään hän toimii yrittäjänä Intotalon yrittäjyysvalmentajien verkostossa.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Jos ei tunne itseään, kenet sitten tuntee?

Teksti: Kaisa Jaakkola, www.fitflow.fi ja www.biosignature.fi

Hyvinvointialan yrittäjänä pääsen kurkistamaan mielenkiintoiseen maailmaan: ihmisten ruokapöytiin, liikuntatottumuksiin, elimistön yksityiskohtaiseen toimintaan aina pöntöllä istumisesta unimaailmaan. Ja etenkin uskomuksiin ja asenteisiin sekä omasta itsestään että kaikista edellä mainituista asioista.

Työssäni elämäntapa- ja ravintovalmentajana ja personal trainerina luen viikottain tulevien asiakkaideni taustatietolomakkeita, keskustelen asiakkaiden kanssa kasvokkain tapaamisissa ja sähköpostin välityksellä. Ja joka ikinen viikko huomaan saman: me ihmiset emme tunne itseämme. Oman toiminnan tiedostamisen, oman mielenmaisemaan tutustumien ja elimistön reaktioiden tunteminen vaatii huomion keskittämistä niihin.

Aivan liian moni kärsii omien elämäntapojensa aiheuttamasta pahasta olosta. Olen hyvin kiitollinen että saan olla auttamassa ihmisiä voimaan paremmin ja katsomaan kohti huomista positiivisimmin ajatuksin. Tästä usein valmennus lähteekin - ajatusmaailman muuttamisesta. Siitä, että oikeasti pohtii miettimään omaa tekemistään ja syitä sille. Usein tämä vyyhti purkautuessaan aloittaa prosessin, jossa oman itsen kehittäminen kaikilla osa-alueilla nousee ihmiselle tärkeäksi asiaksi.

Taannoin olin tekemässä sopimusta uuden valmennettavan kanssa. Lähetin hänelle laajan kyselykaavakkeen taustatietoja varten. Päivää myöhemmin hän soitti minulle ja sanoi: "Kuule, nyt kun kirjoitin tuon lomakkeen täyteen, tajusin miten huonot elämäntapani ovat. Ja tajusin, että kaikki oireet joita minulla on, johtuvat siitä miten huonosti kohtelen itseäni. En usko, että tarvitsen valmennusta tässä vaiheessa. Osaan korjata näitä asioita itsekin." Hänen ruokapäiväkirjansa oli täynnä merkintöjä "kahvi ja pulla", "kahvi ja suklaapatukka". Fyysisiä oireita olivat jatkuva närästys, vatsan turpoaminen ja univaikeudet.

Ruokavalion puutteellisuuden hoksaamiseen ei välttämättä tarvita ravintovalmentajaa. Siihen tarvitaan rehellinen kurkistus omalle lautaselle - vaikkapa viikon ajan ruokapäiväkirjan pitäminen. Onko lautasellani aina kasa vihanneksia, hyvälaatuisia proteiineja lihasta, kalasta ja kanasta, luonnollisia rasvoja öljyistä ja pähkinöistä? Juonko päivittäin runsaasti vihreää teetä ja vettä? Syönkö 3-4h välein ja ainoastaan siihen saakka että olen 80% kylläinen?

Jos yhden vinkin haluat toteutettavaksi - vähennä radikaalisti sokeria ja viljatuotteita - ne sopivat vain harvalle. Jos vyötäröllä on vararengas, sen suurin syypää on tyypillisesti liiallinen hiilihydraattien syöminen.

Kiire, stressi ja tiedostamattomuus eivät ole hyviä syitä huonoille elämäntavoille. Ne ovat ennemmin varoitusmerkki siitä, että nyt tulisi pysähtyä ajattelemaan. Muutokseen tarvitaan vastuun ottaminen omasta itsestään ja rohkeaa tutkiskelua siitä, miksi teen kuten teen.

Kehosi on ainoa paikka jossa joudut asumaan koko elämänsi - pidä siitä hyvää huolta!

Ajatusten Maastossa

Kun vuosi alkaa olla päätöksessä, on hyvä suunnata ajatuksia niin eteen- kuin taaksepäin. Samalla tulee miettineeksi, että mistä tässä kaikessa olemisessa on oikein kysymys?

Loppuvuosi on tarjonnut minulle hyviä mahdollisuuksia kohdata elämää erilaisista näkövinkkeleistä. Vaikka ajatusmaastot ovat olleet hyvin erilaisia, on lopputulema kuitenkin ollut hyvin samanlainen.

Loppuvuodesta sain matkustaa lämpöön, hohtavan auringon alle, missä varpaita huuhtoi turkoosi vesi ja jalanjäljet painautuivat valkoiseen hiekkaan. Liekö jatkuva aurinko ja valon suuri määrä sekoittanut paikallisen väestön pään, kun he osasivat elää vailla huolia. Tuntui, että heidän elämänsä on tässä ja nyt. Tärkeää oli läheisten kanssa yhdessä olo, musiikin kuuntelu ja tanssiminen sekä ajatusten vaihtaminen ja hauskan pito. Ja vaikka yleisessä moottoritiessä oli lehmän kokoinen reikä tai vaatimattoman talon rakennus oli kestänyt jo viisi vuotta, niin nämä asiat ehdittäisiin hoitaa huomennakin, myöhemmin …tai sitten, kun aikaa on. Ja aikaahan on.

Toinen erilainen ympäristö johdatti minut aikamatkalle 1500-luvun Italiaan, rikkaaseen Firenzen kaupunkiin. Medici-suvun hallinnon alla kukoistaneessa kaupungissa työskenteli useita, myöhemmin maailmanlaajuisesti kuuluisia taitelijoita. Yksi näistä oli Michelangelo. Mies, jolla olla oli intohimo – marmori ja sen veistäminen. Hänen sydämensä paloi vain tälle yhdelle asialle, marmorille ja sen henkiin saattamiselle. Lähestulkoon syömättä, juomatta ja nukkumatta hän toteutti intohimoaan. Palkkarahat vei yleensä suku sekä perhe. Michelangelon omistautuminen sydämensä äänelle oli niin voimakasta, että vain sen toteuttaminen antoi hänelle suurimman tyydytyksen. Se, että saiko hän työstään palkkaa, huomattiinko hänen onnistumisensa tai saiko hän kiitosta, olivat sivuseikkoja.

Kolmas ympäristö toi minut lähelle mutta vei kuitenkin niin kauas. Sain vaeltaa Havukka-ahon ajattelijan mielenmaisemissa, ensin kirjan muodossa ja sitten valkokankaalla. Uskomatonta, että täällä Kainuussa saamme elää tässä maisemassa. Täällä on ihmisen hyvä olla – voimme elää kuin turkoosin meren äärellä mutta olkoon turkoosi meri meille tuo vihreä havumetsä, missä voimme antaa ajatusten tulla ja mennä. Huomennakin ehtii vielä. Täällä metsän suojassa meidän on hyvä pysähtyä hetkeksi näin vuoden vaihteen kynnyksellä, antaa ajatusten vaeltaa, laukata pitkin korpimaita ja palata takaisin. Ajatukset saavat tanssia mielen tanssiparketeilla. Ja aivan kuten intohimoinen taiteilija, voimme pysähtyä kuuntelemaan sydämen ääntä, millainen palo itse kunkin sydämessä ja sisällä on, jonka vuoksi olemme valmiita työskentelemään palavasti.

Oletko sinä LIEKITTÄJÄ? Nyt on paikka auki!

Liekittäjä keskittyy ihmisiin ei asioihin. Hän aina läsnä, kun ystävillä, perheellä, lapsilla tai työtovereilla on kysyttävää. Liekittäjä ymmärtää, että tämä kysymys tai mielipide voi olla tämän yksilön sillä hetkellä ”se elämää tärkeämpi kysymys”. Liekittäjä ymmärtää, että tärkeintä ihmisille on näyttää kunnioitus heidän tekemistään ja sanomistaan kohtaan. Liekittäjällä on aina aikaa, kun on hän ihmisten kanssa. Ei ole niin tärkeää puhelua tai sähköpostia, mikä voisi keskeyttää hänen keskittymisensä ihmisiin.

Liekittäjällä ei ole koskaan kiire. Koska hän ymmärtää, että kiire tarkoittaa samaa kuin keskittymisen puute. Hän tietää, että kiire aiheuttaa ja luo ympäristöön, niin kuin itsellekin, riittämättömyyden tunteen. Hän ei halua olla ADHD-aikuinen kuten niin moni tänä päivänä on. Liekittäjä ei ole kuitenkaan laiska tai joutilas. Hän on ahkera ja aikaansaava eli hänen toiminnallaan on suunta, päämäärä ja selkeä tavoite.

Liekittäjälle tärkeää ovat unelmat ja juhlat. Hän uskaltaa unelmoida, kertoa ajatuksistaan muille ja kirjoittaa unelmiaan myös kalenteriin. Liekittäjä tietää, että unelmien kirjoittamien ylös muuttaa ne päämääriksi. Näin liekittäjä alkaa alitajuisesti ja osaksi tietoisesti kulkea kohti unelmaansa. Hän saavuttaa unelmiaan sekä päämääriään ja samalla auttaa muita ihmisiä saavuttamaan omiaan. Liekittäjä muistaa, että kun tärkeitä unelmia ja päämääriä on saavutettu, on aika pitää juhlat. Hän uskaltaa juhlistaa onnistumisia ja kertoa niistä sillä onnistumisten jakaminen auttaa muitakin yrittämään ja onnistumaan.

Liekittäjä on rohkea. Hän tarttuu heti toimeen ja uskaltaa olla rohkea. Hän ei pelkää epäonnistumisia. Liekittäjä ei ole varmistelija vaan hän etsii mitä vaikeampia haasteita ja kulkee yleensä eturintamassa. Liekittäjä ei piilottele eikä selittele virheitään vaan uskaltaa kertoa niistä rehellisesti muillekin, jotta toisetkin voisivat oppia niistä. Liekittäjä ei pelkää muutosta vaan hän kokee sen haasteena ja innostuu siitä.

Liekittäjä on hauska tyyppi. Hän tietää, että elämässä on tärkeää ilo ja hauskuus. Liekittäjä ilostuttaa muita ja hymyilee paljon. Hänen hymynsä on tarttuvaa ja loistaa harmaanakin päivänä. Hän ei synkistele mutta osaa olla vakava, kun siihen on aihetta. Liekittäjän nauru synnyttää energiaa, luo positiivisia ajatuksia ja ruokkii luovuutta.

Nyt tai ei koskaan! Oletko sinä liekittäjä?

Lisää inspiroivasta johtamisesta voit lukea Petteri Kilpisen kirjasta Liekeissä!