keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Vaatimatonta kateutta

Kahveille kutsuttu vieras pääsee syömään emännän vastaleivottuja kanelipullia useimmiten monivaiheisen toimintakaavan kautta. Ensin emäntä pyytää tupaan peremmälle ja kysellään kuulumiset puolin ja toisin. Sitten paikallisia tapahtumia koskevan tiedonvaihdon ja kahvin kaatamisen jälkeen emäntä kehottaa istumaan pöytään. Säätieteellisen keskustelun päätteeksi emäntä kehottaa ottamaan pöydänantimia, jolloin pullista otetaan se pienin tai korkeintaan keskikokoisin. Toinen pulla nautitaan vasta, jos emäntä mainitsee, että voi ottaa lisää.

Tämä toimintajakso kuvaa harmittomalta ja hieman huvittavaltakin osaltaan hyvin vaatimattomuuden kulttuuriamme. Vaatimattomuus aiheuttaa kuitenkin myös usein, että on esimerkiksi vaikea löytää sopivia sanoja kehua ja toisella ottaa kehuja tai kiitosta vastaan. Kun kaveri huomaa ja mainitsee toisella olevan uuden kivannäköisen paidan, sen sijaan, että toteaisimme kehujalle takaisin, ”eikös olekin muuten kiva ja sopii hyvin näihin housuihin”, alamme vähätellä uutta hankintaa ja kerromme, kuinka paita on jo vanha ja halvalla ostettu. Sitten odotamme, että toinen jatkaa kehumista ja itse jatkamme vähättelyä.

Vaatimattomuus on tärkeimpiä hyveitämme niin hyvässä kuin pahassa. Vaatimattomuus yhdistetäänkin usein suomalaisessa ja kainuulaisessakin toimintakulttuurissa huonoon itsetuntoon. Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut teoksessaan Hyvä itsetunto (WSOY: 1994), että vaatimattomuuden korostamisessa on kuitenkin hyvän tai huonon itsetunnon sijasta kysymys usein käytöskulttuurista.

Vaikka nöyrä ja vaatimaton käytös on usein tapa osoittaa, että emme pröystäile ja todellisuudessa asiat ovat paremmin kuin annamme ymmärtää, se voi viedä meiltä aitoja mahdollisuuksia onnistumisen, hyväksynnän ja menestymisen kokemiseen. Omat opitut tavat, usein kohteliaisuuksiksi tarkoitetut, ovat usein toiveiden ja toiminnan tiellä.

Usein saatammekin pelätä, että herätämme puheillamme tai teoillamme kateutta. Toisen toiminta voi ja saa herättää kuitenkin kateutta, sillä on jokaisen oma asia, miten kateudesta syntyvän energian käyttää: maton vetämiseen toisen alta vai laittamalla paremmaksi. Toisen menestyminen ei useimmiten ole itseltä pois. Kateus on jopa voimavara, jos ottaa sen kannustimena tehdä itse asiat paremmin tai eri tavalla. Kisailla voi niin toisten kuin itsensä kanssa keskittymällä omaan tekemiseen, ja terve kilpailu on jopa kehittymisen elinehto.

Sinun kykyjäsi ja unelmiasi ei tunne kukaan muu niin hyvin kuin sinä. Myös yritystoiminnan alussa omaa osaamista, palvelua tai tuotetta ei tuo yleensä aluksi kukaan muu esille kuin yrittäjä itse. Pidät siitä, missä olet hyvä. Ja olet hyvä siinä, mistä pidät. Samalla tavalla koko Kainuussa on tunnistettava ja otettava käyttöön omat vahvuutemme. Alueemme ihmisiä, osaamista, palveluita ja tuotteita on tuotava rohkeasti esiin kateutta pelkäämättä. Kukas sen kainuulaisen kissan hännän nostaa ellei kissa itse?

Marisanna


keskiviikko 18. maaliskuuta 2009


Tuntuu, että oravanpyörä pyörii arjessamme tällä hetkellä entistä nopeammin ja nopeammin. Koko ajan on hirvittävä meno päällä. Yhtä aikaa on oltava siellä ja täällä. Eilistä ei kukaan muista, kun ajatukset ovat jo huomisessa tai juoksevat jo paljon kauempana tulevaisuudessa. Kotona ei enää ehditä istua päivällispöytään yhdessä perheen kanssa, kun jokaisella on kiire töiden ja koulun jälkeisiin harrastuksiin. Jokainen nappaa ruokansa, yksitellen, nopeasti mikron kautta ja taas mennään.

Mistä tämä sinkoilu ja kiire ovat meihin oikein tulleet?

Milloin viimeksi olet muistanut kohdata itsesi? Kysyä; mitä minulle kuuluu? Onko minulla kaikki hyvin? Kuljenko elämässäni siihen suuntaan mihin haluan? Mistä unelmoin? Ja jos jatkan tätä tietä, tulenko saavuttamaan nämä unelmani?

Luin vähän aikaa sitten Tapio Aaltosen, Heikki Pajusen ja Kallu Tuomisen kirjan Syty ja sytytä. Tässä kirjassa kytee kipinä. Kipinä, mikä johtaa meidät oikealle polulle kiireellisen elämän kierteestä. Kohti unelmia. Kirjassa todetaan, että arjen valinnoissa meitä ohjaavat vahvasti yleiset arvostukset, ympäristön ja työyhteisön odotukset. Oravanpyörä on valmis nielaisemaan meidät. Onnen ja sisäisen rauhan löytäminen arjesta vaatii kuitenkin itsensä tutkiskelua, hiljentymistä ja pieniin onnistumisiin pysähtymistä. Onnekas on se, joka löytää oman sisäisen tulensa. Tämän sisäisen tulen avulla saat itsesi syttymään ja mitä todennäköisimmin innostat myös ihmisiä ympärilläsi. Unelmien tavoittelu on alkanut.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoonia? Moni unelmoi, että jäisi eläkkeelle, matkustaisi maailman ympäri, olisi enemmän perheen ja ystävien kanssa, toisaalta hyvin usea meistä jatkaisi työtään. Usein kuulee sanottavat sanapareja ”…sitten kun…sitten teen…jos olisi…”. Elämän suuria päätöksiä on helppo lykätä. Tällöin elämän sisäinentuli palaa vain vaivoin. Liekki lepattaa mutta ei roihua. Pahimmassa tapauksessa tuli on laantunut hiillokseksi. Joskus todellisen haaveen ja unelman toteuttaminen ei vaadi muuta kuin asennemuutoksen ja sen sisäistämisen, että muutoksia voi tehdä pienin askelin.

Intotalon valmennuksissa ja omalla esimerkillämme olemme yrittäneet Intotalolla tuoda esiin pienten muutosaskeleiden merkitystä. Seuraten Mahatma Gandhin suurta ajatusta: ”Meidän itse on oltava se muutos, mitä maailmalta haluamme. Se vaatii meiltä rohkeutta ja jääräpäisyyttä”.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Arvokkaita ajatuksia

Alkuvuoden aikana olen saanut keskustella usean eri valmennusryhmän kanssa heidän omista arvoistaan. Joukossa on ollut niin kainuulaisia aloittavia yrittäjiä, oululaisia insinöörejä kuin eteläsuomalaisia esimiehiä ja on ollut mielenkiintoista havaita yhtäläisyyksiä sekä eri vivahteita heidän ajatuksissaan ja perusarvoissaan.

Syvällä sisimmässä vaikuttavat perusarvomme muovaavat lopulta sen mitä ihmisinä, työntekijöinä, yrittäjinä ja johtajina olemme. Olet sitä mitä arvostat. Usein luulemme tietävämme mitä omat elämän arvomme ovat, mutta niitä tarkastellessa huomaammekin, että ne ovatkin vain ihanteita. Monille arvot ovat jotain, mitä haluaisimme olla tai mihin haluaisimme uskoa, mutta käytännön toiminnassa toimimme ja ajattelemmekin vastoin ihanteitamme.

Jyväskylän yliopiston perheyrittäjyyden professori Matti Koiranen on tutkinut suomalaisen perheyrittäjyyden arvoja. Kysymyksessä, jossa haluttiin selvittää mitkä ovat olleet voimakkaimmin yrityksen selviytymiseen ja menestymiseen vaikuttaneita arvoja, esiin nousivat mm. rehellisyys, luotettavuus, laatu ja uutteruus. Ainoa asia, joka ei kymmenen tärkeimmän arvon joukossa näkynyt, oli aina kaikissa lehtiartikkeleissa kiitetty yritysten voimavara eli työntekijät.

Valmennuksissa käydyissä keskusteluissa pirun pienten yrittäjien arvot eivät eroa paljon perheyrittäjien arvoista. Tärkeimpinä arvoina ovat asiakkaiden palveleminen ja työn tekeminen. Suorittamiseen liittyvät arvot kumpuavat jo pitkältä historiasta, mutta arvona halu palvella asiakasta ilahdutti ainakin minua. Asiakkaan palvelemisen ja työn tekemisen yhdistäminen käytännössähän tarkoittaa, että me asiakkaat saamme parasta mahdollista mitä pyydämme.

Arvokeskusteluissa sivulauseissa kuului kuitenkin aina vähän väliä kommentti: ”Mutta pitäähän sitä rahaakin tehdä.” Median rummuttaessa vaikeita taloudellisia aikoja, yrittäjän mieli alkaa tehdä työtään ja ohjaa ajattelua ylevistä arvoista raakaan rahan tekemiseen. Ja rahaa yrittäjän pitää osata ajatellakin. Oman kokemukseni mukaan monen pienyrittäjän ongelma on, että he eivät arvosta omaa työtään riittävästi – vaan myyvät omaa osaamistaan liian halvalla. He tekevät työnsä laadulla, uutterasti asiakasta palvellen, mutta korvaus työstä ei ole riittävä.

Tässäpä onkin yrittäjän arvojen dilemma. Asiakas on kuningas, jonka edessä tulisi polvistua joka kerta hänen suodessaan huomionsa puoleesi. Samalla pitäisi löytää itsestään sisäinen ahne paskiainen, joka hamuaa asiakkaan kukkarosta hänen viimeiset roponsa yrityksen kassaan. Pitäisikö asiakkaan laskuttamisesta tuntea huonoa omaatuntoa?

Jotta arvot eivät jäisi vain ihanteiksi, on niitä pystyttävä tarkastelemaan jatkuvasti. Hyvä työkalu omien arvojen käytännön toteutumisen mittaamiseen on oma kalenteri. Käy läpi omat arvosi ja avaa sen jälkeen oma kalenterisi – vaikka viime viikolta. Palauta mieleesi viikon aikana tekemäsi valinnat ja eri asioihin käyttämäsi aika. Jos arvoissasi on mainittu perhe – kuinka paljon olet käyttänyt aikaa perheesi kanssa?

Ollis Leppänen

Kirjoittaja on yrittäjyyden valmennuskeskus Intotalon valmentaja. Hänen elämänarvonsa ovat usko ihmiseen, itsensä ylittäminen, kainuulaiset juuret ja tasapaino elämässä.