keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Vaatimatonta kateutta

Kahveille kutsuttu vieras pääsee syömään emännän vastaleivottuja kanelipullia useimmiten monivaiheisen toimintakaavan kautta. Ensin emäntä pyytää tupaan peremmälle ja kysellään kuulumiset puolin ja toisin. Sitten paikallisia tapahtumia koskevan tiedonvaihdon ja kahvin kaatamisen jälkeen emäntä kehottaa istumaan pöytään. Säätieteellisen keskustelun päätteeksi emäntä kehottaa ottamaan pöydänantimia, jolloin pullista otetaan se pienin tai korkeintaan keskikokoisin. Toinen pulla nautitaan vasta, jos emäntä mainitsee, että voi ottaa lisää.

Tämä toimintajakso kuvaa harmittomalta ja hieman huvittavaltakin osaltaan hyvin vaatimattomuuden kulttuuriamme. Vaatimattomuus aiheuttaa kuitenkin myös usein, että on esimerkiksi vaikea löytää sopivia sanoja kehua ja toisella ottaa kehuja tai kiitosta vastaan. Kun kaveri huomaa ja mainitsee toisella olevan uuden kivannäköisen paidan, sen sijaan, että toteaisimme kehujalle takaisin, ”eikös olekin muuten kiva ja sopii hyvin näihin housuihin”, alamme vähätellä uutta hankintaa ja kerromme, kuinka paita on jo vanha ja halvalla ostettu. Sitten odotamme, että toinen jatkaa kehumista ja itse jatkamme vähättelyä.

Vaatimattomuus on tärkeimpiä hyveitämme niin hyvässä kuin pahassa. Vaatimattomuus yhdistetäänkin usein suomalaisessa ja kainuulaisessakin toimintakulttuurissa huonoon itsetuntoon. Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut teoksessaan Hyvä itsetunto (WSOY: 1994), että vaatimattomuuden korostamisessa on kuitenkin hyvän tai huonon itsetunnon sijasta kysymys usein käytöskulttuurista.

Vaikka nöyrä ja vaatimaton käytös on usein tapa osoittaa, että emme pröystäile ja todellisuudessa asiat ovat paremmin kuin annamme ymmärtää, se voi viedä meiltä aitoja mahdollisuuksia onnistumisen, hyväksynnän ja menestymisen kokemiseen. Omat opitut tavat, usein kohteliaisuuksiksi tarkoitetut, ovat usein toiveiden ja toiminnan tiellä.

Usein saatammekin pelätä, että herätämme puheillamme tai teoillamme kateutta. Toisen toiminta voi ja saa herättää kuitenkin kateutta, sillä on jokaisen oma asia, miten kateudesta syntyvän energian käyttää: maton vetämiseen toisen alta vai laittamalla paremmaksi. Toisen menestyminen ei useimmiten ole itseltä pois. Kateus on jopa voimavara, jos ottaa sen kannustimena tehdä itse asiat paremmin tai eri tavalla. Kisailla voi niin toisten kuin itsensä kanssa keskittymällä omaan tekemiseen, ja terve kilpailu on jopa kehittymisen elinehto.

Sinun kykyjäsi ja unelmiasi ei tunne kukaan muu niin hyvin kuin sinä. Myös yritystoiminnan alussa omaa osaamista, palvelua tai tuotetta ei tuo yleensä aluksi kukaan muu esille kuin yrittäjä itse. Pidät siitä, missä olet hyvä. Ja olet hyvä siinä, mistä pidät. Samalla tavalla koko Kainuussa on tunnistettava ja otettava käyttöön omat vahvuutemme. Alueemme ihmisiä, osaamista, palveluita ja tuotteita on tuotava rohkeasti esiin kateutta pelkäämättä. Kukas sen kainuulaisen kissan hännän nostaa ellei kissa itse?

Marisanna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti