keskiviikko 19. elokuuta 2009

Vanhaa vai uutta?

Kesäisessä Suomessa ja Kainuussakin järjestettiin jälleen kesällä hulluihin ideoihin perustuvia suurtapahtumia. Jalkapallon ja suon yhdistäneet MM-kisat jaksavat edelleen hämmästyttää ihmisiä ympäri maailmaa. Suofutis ja monet muut ihmeelliset tapahtumat, tuotteet ja alueet ovat syntyneet sekoittamalla yhteen tuttuja, mutta toisilleen kaukaisia asioita. Uudet menestystuotteet ja toimialat syntyvätkin yhdistämällä käsitteitä, jotka eivät arkipäiväisessä ajattelussa liity lainkaan toisiinsa.


Välimaastoissa on syntynyt paljon uutta ja vielä on paljon syntymättä, myös ja varsinkin Kainuussa. Miltä kuulostaisi esimerkiksi teknologian ja tervan yhdistäminen? Tai formulat ja maaseutukylä, hip hop ja seniorit, matkailu ja tuunaus, käsityöt ja rock, hiihto ja lemmikit, järvet ja tietokoneet, marjastus ja teatteri… lähes minkä tahansa asioiden yhdistämisestä voidaan luoda uusia ilmiöitä.


Tuotteiden, tapahtumien tai esimerkiksi matkailualueiden mielenkiintoisuus syntyy persoonallisuudesta ja niiden kyvystä vastata ihmisten tarpeisiin. Jos ilmiö on tarpeeksi kiinnostava, tieto siitä leviää ilman laajaa mainoskampanjaakin. Nämä ilmiöt ovat yksittäisten toimijoiden saaman hyödyn lisäksi myös koko alueelle mahdollisuus, sillä välimaastoista nousevista innovaatioista syntyy uutta työtä, tuloa, kulttuuria ja kehitystä.


Miten tällaisia ilmiöitä sitten syntyy? Ympäristöä, jossa toisistaan kaukaiset alat kohtaavat, kutsutaan välimaastoksi. Välimaastossa syntyvien merkittävien innovaatioiden syntymistä nimitetään Frans Johanssonin kirjan (Talentum, 2005) mukaan Medici-ilmiöksi. Ilmiön synnyttämiseksi on siis lähdettävä välimaastojahtiin: jotta epätavallisia käsitteitä saadaan yhdistymään, on luotava sopivia ympäristöjä ja kokeilut salliva asenneilmapiiri.


Ihmeellisintä nimittäin on, että näitä välimaastoissa syntyviä ideoita luovat eniten ihmiset, jotka eivät ole kyseisten alojen asiantuntijoita. Ulkopuolelta asiaa katsova ei näe kaikkia esteitä, ja siksi innovaatioita kehittävät ja toteuttavat ihmiset, joilta sitä vähiten odotetaan. He ovat yleensä röyhkeinä pidettyjä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat itsestäänselvyydet ja tavanomaiset näkemykset. Nämä päänavaajat ovat saaneet vaikutteita eri kulttuureista, oppineet eri tavalla, hylänneet oletuksensa ja katsoneet kohdettaan eri näkökulmista.


On siis esitettävä tyhmiä kysymyksiä. Miksi tämä on näin? Miksi ei kokeilla näin? Kyseenalaistamisen lisäksi on oltava valmis käytännön tekemiseen. Tarvitaan rohkeutta, paljon ideoita, epäonnistumisia ja niistä oppimista sekä sinnikästä jatkamista. Voit olla nimittäin varma, että lähiverkostosi ei hyväksy ideoitasi, koska he ajattelevat samoin kuin sinä.


Uskallatko hypätä välimaastoon?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti