tiistai 9. maaliskuuta 2010

Yrittäjyyden siiville

”Täh, ootko nyt miettinyt asian ihan loppuun asti? Onko sut irtisanottu? Kannattaisiko olla turvallisesti palkkatöissä ainakin siihen asti, kun on lapset tehty?” Monenkirjavia ovat olleet kommentit, joita olen kuullut, kun olen kertonut siirtyväni päätoimiseksi yrittäjäksi. Avoin ihmettely on ollut yleisintä. Onneksi olen saanut myös positiivisia ja kannustavia kommentteja. Yksi lausahdus jäi erityisesti mieleen: ”Mahtava kuulla, minäkin ryhtyisin yrittäjäksi jos uskaltaisin”.

Kommentit heijastavat osuvasti yleisiä käsityksiä yrittäjyydestä. Turvallinen palkkatyö nähdään edelleen houkuttelevampana kuin riskialtis yrittäjyys. Mutta mikä työpaikka on nykyään ”turvallinen”? Eikö turvallisuuden tunnetta tuo nimenomaan se, että pomo katsoo aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä peilistä vastaan?

Säännöllinen kuukausipalkka on toki tärkeä. Myönnetään, minäkin olen vetkutellut lopullista päätöstä monen kuukauden ajan nimenomaan sillä verukkeella, että odotan nyt vielä ensi kuun palkkapäivän ja hion laskelmia ja suunnitelmia vielä hiukan… Totuus on kuitenkin se, että vasta käytäntö näyttää, miten yrittäjyyden siivet kantavat.

Asennetta ja intohimoa itsensä johtamiseen riittää. Sivutoimista ”puuhastelua” on takana jo reilut viisi vuotta ja muutenkin perusta pitäisi olla kunnossa. Vanhempani ovat opettaneet esimerkillään yrittäjämäistä työntekoa ja sotkamolainen koulukasvatus Puska-Jussin peruskoulusta dynaamiseen lukioon mahdollisti monet tekemällä oppimisen projektit. Myös pesiskenttä on ollut hyvä yrittäjyyden kasvualusta, vaikka en ole itse pelannutkaan. Kainuulaiset urheiluseurat olivat aikoinaan kaukaa viisaita, kun kouluttivat ”nuoria yrittäjiä” ja ”nuoria johtajia”. Myynnin ja markkinoinnin korkeakoulu on minulla ollut Vuokatinvaarojen päällä, Ripa’s kuppilassa. Yliopisto-opinnotkaan eivät onnistuneet lannistamaan sisäistä touhottajaani.

Tärkein sysäys omaan yrittäjyyteen on kuitenkin ollut Intotalo verkostoineen, joka mahdollisti aikoinaan paluumuuton Kainuuseen ja viisi opettavaista työvuotta yrittäjyyden kehittämisen parissa. Toinen paluumuutto tyssäsi Kuopion korkeudelle. Helsingistä ei ihan päästy ponnistamaan Kainuuseen asti, koska avomiehelle ei työpaikkojen ovet Kainuussa auenneet.
No, sentään yrityksen kotipaikkana on Kajaani.

Päivi Partanen

...
Kirjoittaja on sotkamolaislähtöinen kouluttaja ja valmentaja, joka on viime vuosina toiminut ammatillisen aikuiskoulutuksen ja näyttötutkintojen parissa pääkaupunkiseudulla. Nykyään hän toimii yrittäjänä Intotalon yrittäjyysvalmentajien verkostossa.

1 kommentti:

  1. PÄIVI!! Sinustakin kuulee välillä!! Sanoisin, että yrittäjyysvalmentaja ilman yritystä on kuin kala ilman vettä... Sillähän ei ole väliä onko siinä pääsääntöisesti vai vain osa-aikaisesti, pääasia, että pääsee toteuttamaan itseään..

    Itselläni edelleen samat yrityshaaveet mielessä kuin vuonna nappi ja vasara... Nyt lähestytään asiaa vain vähän toiselta kannalta, jospa siitä joku päivä tulee jotain... siihen asti taidan olla vain hys hys asian tiimoilta ;)

    Ihanaa kevään jatkoa Intotalolle täältä parinsadan metrin päästä!

    VastaaPoista